Sata maratonia

Helsinki elokuu 1993. Ensimmäinen maraton, tavoitteena neljän tunnin alitus, loppuaika 3:59:46. Kuopio syyskuu 2017. Sadas maraton, tavoitteena neljän tunnin alitus, loppuaika 3:54:41. Sadan maratonin keskiarvo 3:43:32. Kuusi maratonia on lipsahtanut yli neljän tunnin. Yhtään maratonia en ole tarvinnut keskeyttää. Sadas maraton jännitti varmaan yhtä paljon kuin 25 vuotta sitten Helsingissä. Tämän tason juoksija ei ole tottunut ennakkojuttuihin ja suoriin radiolähetyksiin. Olo on nyt helpottunut ja kiitollinen.

Maratonien tilastoinnissa olen ollut kriittinen ja vuosien varrella tilastot ovat siitä johtuen hieman eläneet. Ultrajuoksuistani olen hyväksynyt maratontilastoihin ainoastaan ne, joista olen saanut järjestäjien puolesta maratonajan ultran väliaikana. Suomen 100 + maratonkerhon sääntöjen mukaan minun maratonien määrä taitaisi olla jo 116.

Kolmen tunnin alittajaa minusta ei milloinkaan tullut. Kun viisikymppisenä Hampurissa juoksin 3:08:54, kaikki meni nappiin ja tiesin ennätykseni jäävän siihen. Jätän omaan arvoonsa juoksufoorumeilla uhoavien kommentit, joiden mukaan jokainen terve mies juoksee halutessaan maratonin alle kolmen tunnin. Ei juokse, siihen tarvitaan tiukan harjoittelun lisäksi myös luontaista lahjakkuutta juoksuun.

Oma harjoitteluni on aina ollut hyvin yksinkertaista. En käytä sykemittaria ja vannon pitkäkestoisten harjoitusten nimeen. Pitkät lenkit ovat taanneet sen että yleensä on voinut luottavaisena maratonin lähtöviivalle asettua. Jos ultravuosien suhteellisen reippaisiin vuosikilometreihin olisi sisällyttänyt perusteellisempaa maratonpainotteista harjoittelua, olisi muutama minuutti maratonennätyksestä voinut olla nipistettävissä, mutta missään nimessä luojan luomat lahjat eivät kolmen tunnin alitukseen olisi riittäneet. Toisaalta ennätyksiini – 24 h ennätystä lukuun ottamatta – olen täysin tyytyväinen.

Palaan 80-luvulle. Silloin en juossut. Alkoholi alkoi hallita yhä enemmän vapaa-aikaani. Vakiona perjantaipullo ja lauantaina tuhti korjaussarja. Tätä lajia harrastaneet tietävät mikä on fyysinen ja varsinkin henkinen tila maanantaina aloitellessa uutta työviikkoa. Loppuviikosta mieli kuitenkin aina muuttui ja sama toistui viikonlopusta toiseen. En todellakaan kaipaa noita aikoja. Olen onnellinen että sain liikunnasta kiinni ja elämäntaparemontti sai alkunsa. Myös elämän kriisikohtien selviytymisissä juoksu on ollut parasta lääkettä. Ei juokseminen minusta absolutistia ole tehnyt, mutta ehkä nyt - heikkoutensa tunnustaen - uskallan jo sanoa että hallinta on muuttunut toisin päin. 

Ensi keväänä tulee kuusikymppiä mittariin ja enää ei kovin suuria tavoitteita aseteta. Liikunta kuitenkin jatkuu ja jotain vielä keksitään. Espanjan kisoja ainakin kierretään ja ehkäpä vielä joku maratonkin tulee juostua. Sadan maratonin ja reilun 52000 juoksukilometrin kokemuksella uskallan antaa aloitteleville ja vähän kokeneemmillekin kuntomaratoonareille neuvon. Juoskaa pitkiä ja ylipitkiä harjoituslenkkejä. Kahden tunnin lenkki ei vielä ole kovin pitkä ja ylipitkä onkin sitten jo jotain ihan muuta.

Juoksu on antanut minulle valtavasti elämyksiä. Eilen oli yksi niistä parhaimmista. Kiitos ystävät!
(kuva: Jarmo Väänänen)

Orihuela Costa 21.10.- 24.11.2016

Terveellinen ilmasto, ihanteelliset lenkkimaastot, elämisen edullisuus, juoksutapahtumien hinta-laatusuhde  - siinä muutamia syitä miksi säästämme vuosilomamme talveen ja nautimme niistä Espanjassa. Yhdeksän kertaa Costa Blancan alueella ja vuokra-asuntomme ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina sijainneet Torreviejan eteläpuolella. Tällä kertaa olemme jo viime talvena hyväksi havaitussa asunnossa Orihuela Costan alueella Villa Martinin reunoilla. Jos tulevina vuosina - toivottavasti - täällä pystyy viettämään koko talven, asuinpaikkamme tullee olemaan näillä haminoilla.

Aikoinaan etsin itselleni treenipaikkaa ja maratonreissulla saamani vinkin perusteella tulin tänne ensimmäisen kerran. Tavoitteellinen treenaaminen on tosin vaihtunut lähinnä ulkoilusta nauttimiseksi, mutta edelleen on mukava Espanjan juoksutapahtumia kiertää. Talviaikaan niitä riittää valittavaksi asti ja tapahtumien tunnelma on kyllä poikkeuksetta hieno isolla Hoolla. Tällä reissulla numerolappu laitettiin rintaan neljää kertaa ja kaiken kaikkiaan juoksua tuli hiukan reilut 300 km. Lisäksi tehtiin pari vuoristovaellusta, keilattiin, uitiin ja jopa "koripalloiltiin". Helena piti huolen että lihaskuntotreenitkään eivät päässeet unohtumaan. Aktiivilomaa parhaimmillaan!

Noita neljää lappujuoksua on turha edes yrittää laittaa paremmuusjärjestykseen, niin erityyppisiä tapahtumia ne ovat. Eilen juostu Valencian maraton on hieno massatapahtuma, mutta myös Petrerin tapaisissa pikkukaupungin juoksuissa on oma mukava tunnelmansa.

Viisiviikkoinen alkaa olla päätöksessä ja alla joitain tunnelmia kuvien kertomana.

Vuokra-automme rengas pamahti heti ensimmäisenä iltana. Kymmenellä eurolla kuntoon!

Ensimmäinen juoksulenkki La Matan 10 km pitkällä rantahiekalla

Vaellusta Montepinarin kylässä sijaitsevalle ristivuorelle

Perillä! Vaellusta lisähuipun valloituksen jälkeen 18 km.

Nautitaan maisemista

Ensimmäinen juoksukisa 2h/4h Molina de Segurassa

Alkaa jo vähän painaa

Helena "vanhempien" naisten kahden tunnin voittoon tuloksella 20400 m

Eka neljällä tunnilla hyvä kakkonen. Tulos 43400m.

Palauttelemaan Fortunan kylpylään 

Veden lämpö 36 astetta

ja sitten taas Crossfittiä

Yeti Trail 19 km polkujuoksukisa El Berron kylässä

Haastetta riitti

Niin kiire ei ole ettei kuvia ehdi ottamaan

Maalissa ajassa 3:36:14. Aivan loistavan mukava El Berron retki!

Kotikulmilla ostoksilla. Decathlon - kaikkea mitä tarvitset liikuntaan!

Vaellukselle Cabo de Palosin rautavuorille

Eväshetki

Vaellusta harharetkineen noin 26 km

Isänpäivän kisat Petrerissä

Helena voitti "taas". Matka 7 km, aika 0:37:23

Meilläkin Villen kanssa oli ihan mukavaa. Oma aikani puolikkaalla 1:50:29.

Superkuu - eikun korjaan, joka aamuinen näky asuntomme terassilta

Asuntoesittelyssä. Valitettavasti joutui taas tyhjällä lompsalla otsaansa hieromaan.

Valencian maalialuetta

Valencia oli minun 95. maraton. Loppuaika 3:47:42.

Loman kisapaikat

Kun oma vauhti iän ja motivaation hiipumisen myötä hidastuu, on mukava muistella menneitä. Olen pitänyt vuodesta 1993 lähtien tarkkaa päiväkirjaa liikkumisistani. Alla leike vuoden 2010 joulukuulta, jolloin 10. päivä tultiin tänne Espanjaan. Silloin näyttää vielä pojalle rypäsharjoittelu maistuneen.