Minä

Myöhäissyntyinen kuntoilija jolle 35-vuotiaana v.1993 juostu ensimmäinen maraton antoi kimmokkeen elämän mittaiseen liikuntaharrastukseen. Nyt on juoksukilometreinä menossa jo toinen maailmanympärys sisältäen 100 maratonia ja toistakymmentä ultrajuoksua. Ennätyksiä ei enää tavoitella, nyt vaan nautitaan liikunnasta ja terveydestä.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sata maratonia

Helsinki elokuu 1993. Ensimmäinen maraton, tavoitteena neljän tunnin alitus, loppuaika 3:59:46. Kuopio syyskuu 2017. Sadas maraton, tavoitteena neljän tunnin alitus, loppuaika 3:54:41. Sadan maratonin keskiarvo 3:43:32. Kuusi maratonia on lipsahtanut yli neljän tunnin. Yhtään maratonia en ole tarvinnut keskeyttää. Sadas maraton jännitti varmaan yhtä paljon kuin 25 vuotta sitten Helsingissä. Tämän tason juoksija ei ole tottunut ennakkojuttuihin ja suoriin radiolähetyksiin. Olo on nyt helpottunut ja kiitollinen.

Maratonien tilastoinnissa olen ollut kriittinen ja vuosien varrella tilastot ovat siitä johtuen hieman eläneet. Ultrajuoksuistani olen hyväksynyt maratontilastoihin ainoastaan ne, joista olen saanut järjestäjien puolesta maratonajan ultran väliaikana. Suomen 100 + maratonkerhon sääntöjen mukaan minun maratonien määrä taitaisi olla jo 116.

Kolmen tunnin alittajaa minusta ei milloinkaan tullut. Kun viisikymppisenä Hampurissa juoksin 3:08:54, kaikki meni nappiin ja tiesin ennätykseni jäävän siihen. Jätän omaan arvoonsa juoksufoorumeilla uhoavien kommentit, joiden mukaan jokainen terve mies juoksee halutessaan maratonin alle kolmen tunnin. Ei juokse, siihen tarvitaan tiukan harjoittelun lisäksi myös luontaista lahjakkuutta juoksuun.

Oma harjoitteluni on aina ollut hyvin yksinkertaista. En käytä sykemittaria ja vannon pitkäkestoisten harjoitusten nimeen. Pitkät lenkit ovat taanneet sen että yleensä on voinut luottavaisena maratonin lähtöviivalle asettua. Jos ultravuosien suhteellisen reippaisiin vuosikilometreihin olisi sisällyttänyt perusteellisempaa maratonpainotteista harjoittelua, olisi muutama minuutti maratonennätyksestä voinut olla nipistettävissä, mutta missään nimessä luojan luomat lahjat eivät kolmen tunnin alitukseen olisi riittäneet. Toisaalta ennätyksiini – 24 h ennätystä lukuun ottamatta – olen täysin tyytyväinen.

Palaan 80-luvulle. Silloin en juossut. Alkoholi alkoi hallita yhä enemmän vapaa-aikaani. Vakiona perjantaipullo ja lauantaina tuhti korjaussarja. Tätä lajia harrastaneet tietävät mikä on fyysinen ja varsinkin henkinen tila maanantaina aloitellessa uutta työviikkoa. Loppuviikosta mieli kuitenkin aina muuttui ja sama toistui viikonlopusta toiseen. En todellakaan kaipaa noita aikoja. Olen onnellinen että sain liikunnasta kiinni ja elämäntaparemontti sai alkunsa. Myös elämän kriisikohtien selviytymisissä juoksu on ollut parasta lääkettä. Ei juokseminen minusta absolutistia ole tehnyt, mutta ehkä nyt - heikkoutensa tunnustaen - uskallan jo sanoa että hallinta on muuttunut toisin päin. 

Ensi keväänä tulee kuusikymppiä mittariin ja enää ei kovin suuria tavoitteita aseteta. Liikunta kuitenkin jatkuu ja jotain vielä keksitään. Espanjan kisoja ainakin kierretään ja ehkäpä vielä joku maratonkin tulee juostua. Sadan maratonin ja reilun 52000 juoksukilometrin kokemuksella uskallan antaa aloitteleville ja vähän kokeneemmillekin kuntomaratoonareille neuvon. Juoskaa pitkiä ja ylipitkiä harjoituslenkkejä. Kahden tunnin lenkki ei vielä ole kovin pitkä ja ylipitkä onkin sitten jo jotain ihan muuta.

Juoksu on antanut minulle valtavasti elämyksiä. Eilen oli yksi niistä parhaimmista. Kiitos ystävät!
(kuva: Jarmo Väänänen)

4 kommenttia:

  1. Hienoa Eka ja kovasti onnea. Mukava on ollu siut ja Heltsu tuntea ekasta Lieksan tapaamisesta lähtien. Kaikkea hyvvää teille molemmille! T. Uuno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon onnitteluista. Eikös sitä talvella taas kisailla Espanjassa? Me lähdetään 9.11., viisi viikkoa.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Onnea hienosta juoksu-urasta! Mielellään lukisin enempikin ajatuksiasi. 😉
    On ollut ilo tavata sinua muutaman kerran. Olet erittäin hyvä ja lämminhenkinen ihminen. Vaikka urheilusaavutukset on kivoja ja joskus vähän tärkeitäkin, on sittenkin parasta löytää tasapaino.

    Toivotavasti nähhään vielä monasti. 🤠

    Terv. Cosmos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon onnitteluista! Tavataan vaikka ensi keväänä Kaarinan rataultrassa. Laitoin eilen ilmon sinne. Lähdetään marraskuussa taas Espanjaan, pitää yrittää sieltä jotain kirjoitellakin.

      Poista