Helsinki elokuu 1993. Ensimmäinen maraton, tavoitteena
neljän tunnin alitus, loppuaika 3:59:46. Kuopio syyskuu 2017. Sadas maraton,
tavoitteena neljän tunnin alitus, loppuaika 3:54:41. Sadan maratonin keskiarvo
3:43:32. Kuusi maratonia on lipsahtanut yli neljän tunnin. Yhtään maratonia en
ole tarvinnut keskeyttää. Sadas maraton jännitti varmaan yhtä paljon kuin 25
vuotta sitten Helsingissä. Tämän tason juoksija ei ole tottunut
ennakkojuttuihin ja suoriin radiolähetyksiin. Olo on nyt helpottunut ja
kiitollinen.
Maratonien tilastoinnissa olen ollut kriittinen ja vuosien
varrella tilastot ovat siitä johtuen hieman eläneet. Ultrajuoksuistani olen
hyväksynyt maratontilastoihin ainoastaan ne, joista olen saanut järjestäjien
puolesta maratonajan ultran väliaikana. Suomen 100 + maratonkerhon sääntöjen mukaan minun
maratonien määrä taitaisi olla jo 116.
Kolmen tunnin alittajaa minusta ei milloinkaan tullut. Kun
viisikymppisenä Hampurissa juoksin 3:08:54, kaikki meni nappiin ja tiesin ennätykseni
jäävän siihen. Jätän omaan arvoonsa juoksufoorumeilla uhoavien kommentit,
joiden mukaan jokainen terve mies juoksee halutessaan maratonin alle kolmen
tunnin. Ei juokse, siihen tarvitaan tiukan harjoittelun lisäksi myös luontaista
lahjakkuutta juoksuun.
Oma harjoitteluni on aina ollut hyvin yksinkertaista. En
käytä sykemittaria ja vannon pitkäkestoisten harjoitusten nimeen. Pitkät lenkit
ovat taanneet sen että yleensä on voinut luottavaisena maratonin lähtöviivalle
asettua. Jos ultravuosien suhteellisen reippaisiin vuosikilometreihin olisi sisällyttänyt perusteellisempaa
maratonpainotteista harjoittelua, olisi muutama minuutti maratonennätyksestä voinut
olla nipistettävissä, mutta missään nimessä luojan luomat lahjat eivät kolmen
tunnin alitukseen olisi riittäneet. Toisaalta ennätyksiini – 24 h ennätystä lukuun ottamatta – olen täysin
tyytyväinen.
Palaan 80-luvulle. Silloin en juossut. Alkoholi alkoi
hallita yhä enemmän vapaa-aikaani. Vakiona perjantaipullo ja lauantaina tuhti
korjaussarja. Tätä lajia harrastaneet tietävät mikä on fyysinen ja varsinkin
henkinen tila maanantaina aloitellessa uutta työviikkoa. Loppuviikosta mieli
kuitenkin aina muuttui ja sama toistui viikonlopusta toiseen. En todellakaan
kaipaa noita aikoja. Olen onnellinen että sain liikunnasta kiinni ja
elämäntaparemontti sai alkunsa. Myös elämän kriisikohtien selviytymisissä juoksu
on ollut parasta lääkettä. Ei juokseminen minusta absolutistia ole tehnyt,
mutta ehkä nyt - heikkoutensa tunnustaen - uskallan jo sanoa että hallinta on
muuttunut toisin päin.
Ensi keväänä tulee kuusikymppiä mittariin ja enää ei kovin
suuria tavoitteita aseteta. Liikunta kuitenkin jatkuu ja jotain vielä
keksitään. Espanjan kisoja ainakin kierretään ja ehkäpä vielä joku maratonkin
tulee juostua. Sadan maratonin ja reilun 52000 juoksukilometrin kokemuksella
uskallan antaa aloitteleville ja vähän kokeneemmillekin kuntomaratoonareille
neuvon. Juoskaa pitkiä ja ylipitkiä harjoituslenkkejä. Kahden tunnin lenkki ei vielä
ole kovin pitkä ja ylipitkä onkin sitten jo jotain ihan muuta.
![]() |
| Juoksu on antanut minulle valtavasti elämyksiä. Eilen oli yksi niistä parhaimmista. Kiitos ystävät! (kuva: Jarmo Väänänen) |

Hienoa Eka ja kovasti onnea. Mukava on ollu siut ja Heltsu tuntea ekasta Lieksan tapaamisesta lähtien. Kaikkea hyvvää teille molemmille! T. Uuno
VastaaPoistaKiitos paljon onnitteluista. Eikös sitä talvella taas kisailla Espanjassa? Me lähdetään 9.11., viisi viikkoa.
PoistaHyvä kirjoitus. Onnea hienosta juoksu-urasta! Mielellään lukisin enempikin ajatuksiasi. 😉
VastaaPoistaOn ollut ilo tavata sinua muutaman kerran. Olet erittäin hyvä ja lämminhenkinen ihminen. Vaikka urheilusaavutukset on kivoja ja joskus vähän tärkeitäkin, on sittenkin parasta löytää tasapaino.
Toivotavasti nähhään vielä monasti. 🤠
Terv. Cosmos
Kiitos paljon onnitteluista! Tavataan vaikka ensi keväänä Kaarinan rataultrassa. Laitoin eilen ilmon sinne. Lähdetään marraskuussa taas Espanjaan, pitää yrittää sieltä jotain kirjoitellakin.
Poista